Viikko 1
Kurssin aihe on Ihmisoikeudet, aktivismi ja vaikuttaminen. Tarjan lisäksi kurssilla on auttamassa Arto Måndag toimistosta. Måndagsta jäi jännä mieleen, että se on vaikutustoimisto ja on hieman epäselvää, miten se luokitellaan. Alkuesityksistä jäi mieleen lausahdus tai väite: Kaikki on poliittista ja se on aina ollut. Itseäni kurssi hieman jännittää, koska itseäni ei oikein aktivismi ja sellainen vaikuttaminen inspiroi, mutta katsotaan miten tässä edetään.
Tällä viikolla oli bussilakko, mikä turhautti, kun odotti pysäkillä tunnin bussia joka oli täynnä eikä päässyt kyytiin. Onneksi keskiviikon luennot oli myös mahdollista seurata etänä. Aamupäivästä oli joku toimittaja kertomassa Afganistanin naisten olosuhteista. Se oli aika rankkaa settiä ja hirveetä, kun sai aikaisemmin vapaasti kävellä farkuissa ja olla koulussa ja töissä, mutta nyt pitää olla täyskaavussa ja vain kotona ja olla saattaja mukana. Lisäksi jäi mieleen tarina naispoliiseista, miten se vaikutti ja myös naisten koulutus vaikutti perheväkivallan vähenemiseen. Lisäksi oli toinen toimittaja joka kertoi fiksereistä, jotka auttavat toimittajia ja miten se on riskaabelia työtä. Lounaan jälkeen oli mies kertomassa, miten elokuvan avulla voitaisiin vaikuttaa uudella tavalla ihmisiin, jotka ei oikeesti tiedä, miltä se tuntuu kun sorretaan. Esimerkkinä oli kehitetty uusi konsepti, jossa ensin vieraat viedään huoneeseen, jossa näyttelijät ovat protestoijia ja huutavat kovaan ääneen. Yhtäkkiä tulee ovesta näyttelijöitä jotka tulee ja hakkaa ja nappaa ja vie pois protestoijat. Sitten viedään huoneeseen, jossa 360 elokuva pyörii ja näytetään, mitä niille ihmisille tapahtuu ja kidutetaan ja pahoinpidellään ja vangitaan. Aika rajua settiä, enkä itse haluaisi nähdä sitä, mutta saattaisi olla hyvinkin tehokasta. Tech for peace oli viimeinen esitys, eli se on yritys ja mobiiliohjelma, jolla voidaan saada selville fake news, koska usein esim irakissa joitakin on tapettu sen takia, että heistä on levitetty fake news, että he ovat agentteja jne. Niin tämä äppi auttaa feikkiuutisten tunnistamisessa ja esim kuvien hakemisessa, onko ne photoshopattu, tai missä ne on alun perin otettu jne.
Torstaina jatkettiin luentoja. Ensin Arto kertoi Måndagista ja sopimusten ja projektien tekemistä. Tämä luento tuntui ehkä hieman irralliselta kurssista. Tuntuu itsestäni myös vähän hassulta, että pitää valita kuka on hyvis ja kuka pahis, että kaikella suunnittelemisella pitäisi olla parantamassa maailmaa. Iltapäivästä meillä oli esiintymässä Amnestyn viestintä. Mieleen jäi, että ihmisjoukko ei pysäytä katsojaa, vaan yksittäisen ihmisen nostaminen ja hänen tarinansa pysäyttää enemmän. Viimeisenä meille esitelmöi Suomen pakolaisapu. Jäi mieleen, että on aika rankkaa, että Suomessakin on tilanteita, että lapset esim. syntyy maassa, mutta ei saa kansalaisuutta tai oleskelulupaa, vaikka on koko elämänsä elänyt maassa, koska vanhemmilla ei ole papereita jne.
Viikko 2
Tällä viikolla aloitimme tiimityöskentelyn. Olen tiimissä Kimin ja Annikan kanssa ja luulen, että meillä on aika samanlaiset tavoitteet ja näkemykset kurssia kohtaan, niin meillä on hyvät lähtökohdat. Työskentelymme alkoi hyvin. Aloitimme aluksi vain ideoimalla nopeasti, mitä kaikilla on ollut mielessä nyt alustavasti ja mitä ideoita noussut mieleen. Teimme Miroon boardin ja teimme eri ideat, eri tekniikat, eri aiheet, jotka meitä kiinnostivat ja aloimme niistä sitten ideoimaan eteenpäin. Saimme muutamia ideoita, mutta ne ovat vielä aika alkuvaiheessa. Yksi idea joka itselleni tuli olisi jonkinlainen zine, jota voisi jakaa kaupungilla ympäriinsä. Idea, joka alkoi kasvaa, oli ns. museo tai näyttely, jossa kokoaisimme eri taiteilijoilta töitä aiheeseen liittyen nostaen niin tietoisuutta ongelmista ilman että syyttäisimme tai hyökkäisimme ihmisiä päin. Meillä oli myös tapaaminen Tarjan kanssa. Oli hyvä, että selkeytyi, että meidän ei tarvitse tuottaa valmista esitystä, teosta tai näyttelyä, vaan tavallaan suunnittelemme konseptin, jota hiomme ja esittelemme sen. Eli se hieman vähensi stressiä, mutta ehkä on silti hieman epäselvää, että mikä se konsepti sitten olisi ja miten paljon tekisimme sitä. Tarjalta tuli ehkä hieman palautetta, että meidän idea “museosta” saattaisi olla hieman liian laaja ja siksi haastava toteuttaa. Heräsi myös pohdintaa siitä, mikä sen tarkoitus ja kohderyhmä olisi ja miten se vaikuttaisi. On vielä paljon miettimistä ja ideointia
Keskiviikkona jatkoimme ideointia ja puhuimme Arton kanssa, Arto antoi hyviä kehotuksia ja yhdessä keksimme että museoideaamme voisi muuttaa niin, että se voisi yhdistää ja jakaa afganistanilaista ja afganistanilaisten taiteilijoiden taidetta, uutta ja vanhaa ja se voisi olla netissä. Tämä idea alkoi kuulostaa hyvältä evoluutiolta alkuperäisestä ideastamme. Jatkoimme sen miettimistä ja konkretisoimista. Päätimme siis rajata sen vain Afganistaniin, eikä myös Iraniin liittyväksi. Myös kaikki taiteilijat ja taide olisi afganistanilaista. Tuo online tila voisi myös olla esillä jossakin näyttelyssä eri paikoissa ympäri maailmaa ja se voisi aina kiertää eri maita. Iltapäivällä meillä oli luento Irlannista ja naisten oikeuksista. Irlannin historiassa on ollut paljon naisten oikeuksien rikkomista, kuten esim ei aborttia, ehkäisyä, aviottomia lapsia, eri palkkaa, tai naisen paikka on kotona. Mutta toisaalta, kaikissa maissa nyt on ollut sama meininki niihin aikoihin. Nyt Irlannissa on parantunut asiat viime vuosina.
Torstaiaamuna teimme hieman lisätutkimusta. Tutkin itse Talibanin historiaa ja sitä miten Afganistan on muuttunut. Törmäsin myös tapaukseen, jossa Afganistanissa oli ollut paljon katutaiteilijoita, mutta Talibanin valtaannousun jälkeen he ovat maalanneet ne kaikki valkoisiksi. Lisäksi he ovat räjäyttäneet valtavat ikivanhat buddhapatsaat jotka oli kaiverrettu kallioon. Iltapäivällä aloimme pohtimaan alustavien ideoiden esityksen selkärankaa ja sisältöä Mirossa. Mietimme että esitämme taustan, että mitkä olivat alkuperäisiä ideoitamme, sitten esittelemme nykyisen ideamme ja perustelemme sitä, että kuinka toteuttaisimme sen ja lopuksi keräisimme moodboardeja sekä seuraavat askeleet dian. Lisäksi meillä oli tapaaminen Tarjan kanssa, jossa Tarja tykkäsi meidän enemmän rajatusta konseptista ja neuvoi tarkemmin mitä esitykseen tulee.
Viikko 3
Tapasimme Maanantaina koululla yhdessä ja aloimme kokoamaan esitystämme. Torstaina tekemämme selkäranka oli jo aika hyvä, joten loimme vain visuaalisen ilmeen esitykselle ja hieman viilasimme sisältöä. Saimme tehtyä hyvin töitä ja olimme tyytyväisiä esitykseen. Tiistaina aamulla meillä oli alustavat esitykset. Oli kiva nähdä muiden esityksiä, miten monia erilaisia ideoita on saatu tehtyä. Meidän esitys meni hyvin ja olin yllättynyt, miten hyvää palautetta saimme. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin jatkamaan. Esitysten ja lounaan jälkeen mietimme yhdessä, mille arvoille haluamme projektimme perustaa ja mitkä projektimme tavoitteet ovat. Sitten suunnittelimme, että alamme tekemään eri konsepteja visuaalisesta ilmeestä perustuen näihin arvoihin ja tavoitteisiin. Lopulta valitsemme parhaat ideat ja sitten alamme suunnittelemaan lopullista ulkoasua.
Keskiviikkona koko päivän ajan oli vieraana meemitutkija Jenna Jauhiainen. Minulle jäi mieleen hänen Vastapuhe projektinsa, jonka tehtävä on puuttua vihapuheeseen ja disinformaatioon meemien ja talk back periaatteen avulla. Jenna teki mielenkiintoisen pointin, että nykyään internetin takia saattaa ihmiset todella nopeasti hurahtaa johonkin ja muuttaa koko elämäntyylinsä, mutta myös voi muuttua nopeasti takaisin. Mutta usein me ei sen jälkeen yhteiskunnassa enää luoteta siihen henkilöön. Meemi tulee sanasta mimeme joka tulee mimema kreikkalaisesta sanasta, joka tarkoittaa jäljiteltyä asiaa. Tämä oli kiva tietää, mistä sana tulee. Koska meemit on niin kämäsen näköisiä, meemeissä on jännä psykologinen reaktio, että voit samaistua siihen, että olisit vaikka voinut itsekin tehdä sen. Ja tuntuu siksi että siinä ei ole takamotiivia ja uskallat jakaa sen eteenpäin. Tätä tietenkin hyödynnetään propagandassa. Hieman kyllä tuntui nihkeältä se, miten hän viittasi, että uskonnotkin ovat meemejä ja että kristinusko on niin suosittua vain siksi, että se on ollut paras tällainen selviytymisstrategia. Että ehkä pitäisi ottaa huomioon se, että monet, kuten itse mukaan luettuna ovat uskonnollisia henkilöitä. Nykyään ei ole enää niin tärkeää, että meemit ovat niin rupusen näköisiä. Kun suunnittelee meemejä, niin pitää aloittaa miettimällä mikä on pääviesti. Oli ihan mielenkiintoinen luento, mutta itseäni alkoi väsyttämään taas loputon poliittisuus ja vaikuttaminen, se tuntuu aina raskaalta.
Torstaiaamuna meillä oli aluksi Plan Suomi kertomassa toiminnastaan. He keskittyvät paljon tyttöjen oikeuksiin ja tekevät esimerkiksi tällaisia girls takeover kampanjoita, joissa tytöt ottavat jonkin työtehtävän haltuunsa päiväksi, kuten esim. Helsingin kaupunginjohtajan paikan. Lisäksi he ovat tehneet silpomisen vastaista ja tasa-arvoisen ulkopolitiikan edistämisen puolesta olevaa kampanjointia. Mukana oli myös Baharak Bashmani kertomassa Iranin tilanteesta, miten tytöt nousee siellä kapinaan. Mutta tämän kaiken kapinoinnin takia on myös hirveästi ihmisiä turhaan vankilassa. Some on tehokas väline vaikuttamiseen, esim saatiin Iran pois naisten aseman edistämisen neuvostosta yk:ssa. Meidän tulisi muistaa, että jokainen pystyy vaikuttamaan asioihin. Seuraavaksi Annina Rautalahti ja Sweeta Akbar olivat kertomassa Afgan Women Scholars hankkeestaan ja siitä mitä Afganistanissa tapahtuu ja tapahtui ja miten naisten oikeuksia rajoitetaan ja erityisesti koulutusta. Oli aika kylmäännyttävää kuulla Sweetan kokemuksista, kun hän oli saanut opiskella, mutta sitten joutui pakenemaan maasta ja piilottamaan tohtorinpaperinsa. Heidät miehensä kanssa pysäytettiin monta kertaa eri osavaltioiden rajalla ja hän joutui pelkäämään että paperit löydetään ja hänen miehensä ammutaan siihen paikkaan hänen silmiensä edessä. Tosi rajua mitä siellä tapahtuu. Tuli hieman vaivaantunut olo, koska hän on oikeasti käynyt sen läpi ja me elämme täällä turvassa. Lounaan jälkeen työskentelin itsenäisesti ja sain päivitettyä oppimispäiväkirjaa, sekä aloin kehittämään ideoita kampanjamme visuaaliseen ilmeeseen. Kokeilin ideana sitä, miten toimisi jos taideteoksen päälle olisi maalattu linjoja valkoisella, jossa sitten mustaa tekstiä, ottaen vaikutteen suoraan siitä, miten taliban maalaa katutaiteen päälle valkoisella ja kirjoittaa mustalla. Tavallaan tämä idea voisi näyttää kivalta, mutta pitää vielä miettiä sitä ja myös, että millaisen viestin se lähettää.
Viikko 4
Tiistaina meillä oli luento Zahra Karimylta, joka on Ylen toimittaja. Hän kertoi tarkemmin Afghanistanin historiasta ja naisten oikeuksista, sekä omista kokemuksistaan, kun asui Afghanistanissa. Afghanistanilla on kyllä tosi verinen historia, eka oli sotia neuvostoliiton kanssa, sitten sisällissotia ja sitten sotia USAn kanssa. USAn väliintulon jälkeen Talibanit jatkoivat iskuja ja esimerkiksi hyökkäsivät kouluihin, moskeijoihin, vähemmistöryhmiin, synnytyssairaalaan ja tappoivat vastasyntyneitä ja synnyttäviä äitejä, ihan järkyttävää. Taliban piileskeli Pakistanissa tai Saudi Arabiassa Sitten hän kertoi Dohan neuvotteluista, että siellä oli puhumassa vaan miehiä ja julki tulleista tiedostoista on tullut selville, että oli kyse rahasta, eli siellä maksettiin tosi isoja summia joillekkin. Panjshirin maakunnassa on vielä vastarintaa. Ahmad Massoud on yksi johtajista, opiskellut lontoossa, Mujahideen taistelijan poika. Sitten neuvottelujen ja USAn vetäytymisen jälkeen niinkuin jo tiedetään, kaikki meni pieleen ja naisten asema meni ihan pois ja nälänhätää ja köyhyyttä. Lapsiaviolitot on lisääntynyt, koska vanhemmat saa rahaa kun tyttö menee naimisiin.
Myydään vastasyntyneitä tyttölapsia huonon tilanteen takia 300 eurosta, koska pojat jää itselle sukuun. Ihan järkyttävää. Jos joku nainen on eronnut naisen aloitteesta, niin talibanit pakottaa menemään exän kanssa naimisiin, vaikka olisi 15 vuotta sitten tapahtunut. Sitten Zahra kertoi, millaista Afghanistanissa oli kesällä 2021 kun hän oli siellä. Naiset ei uskoneet rauhanneuvotteluihin. He saivat pukeutua oman tyylin mukaan, paljon värejä. Oli musiikkia, kahvilakulttuuria, värikkäitä häitä, kulttuuria taidetta ja runollisuutta. Afganistanissa on esimerkiksi yksi vanhimmista öljymaalauksista. He puhuivat julkisesti dokumenttisarjasta, jota hän oli tekemässä, mikä oli hieman virhe. He palasivat viikko ennen kuin talibanit nousivat valtaan. Afganistanilaiset naiset sanovat, että älkää unohtako meitä ja että puhutaan tilanteesta, esim somessa. Oli mielenkiintoinen luento ja hyödyllinen ja hyvä kuulla joltakulta, joka itse on ollut afganistanissa ja tietää tilanteen.
Luennon jälkeen aloimme yhdessä pohtimaan nimeä projektillemme ja kokeilimme erilaisia termejä, kuten: piilotettu tai vapautettu tai jne ja oli vaikeaa keksiä mitään. Katsoimme erilaisia synonyymejä. Tulimme siihen tulokseen että jokin akronyymi voisi olla hyvä. Tutkimme myös Afganistanin kansalliseläimiä ja hedelmiä ja pohdittiin saisiko niistä jotakin aikaan. Pohdimme yhtenä vaihtoehtona sanaa ANAR, joka tarkoittaisi Granaattiomenaa, mutta se oli jo käytössä jossakin afganistaniin liittyvässä projektissa. Lopulta keksimme sanan AFAR, eli afghan art recollection ja se kuulostaisi hyvältä.
Iltapäivällä oli Jassir Kuronen esittelemässä omaa työtään tältä kurssilta muutaman vuoden takaa. Projekti oli hieno ja älyävä. Ideana oli vähän kuin vaalikone, mutta tämä oli vaikutuskone: CO-ACT eli compass of activism. Kone siis kertoo, mikä järjestö toimisi sinulle ja miten voisit päästä alkuun vaikuttamisessa. Hieno idea ja hieno toteutus, esim animaatio jonka he olivat tehneet selittämään idean oli hieno. Sitten teimme vielä hieman töitä yhdessä ja ideoimme, millainen logo palvelullamme voisi olla. Teimme kaikki luonnoksia ja vaihdoimme mielipiteitä.
Keskiviikkoaamuna jatkoimme sitten logoluonnostemme jalostamista. Pohdimme, että mikä voisi olla hyvä gallerialle ja että se ei näytä liian hienostuneelta, mutta ei liian villiltäkään ja jotenkin kuvastaisi taiteen säilyttämistä tai Afganistania. Teimme paljon eri versioita joita sitten muokkasimme vielä eteenpäin ja annoimme palautetta toisillemme.
Iltapäivällä oli Ville Tietäväisen luento. Hän on tehnyt paljon kuvitusta, joka pyrkii vaikuttamaan ja ottamaan kantaa ja herättämään tietoisuutta ongelmista. Mielenkiinoinen ja myös aika karmiva oli, miten hän oli käynyt marokossa ja sitten Espanjassa tutkimassa ja tekemässä juttua ja sarjakuvaa espanjan eteläosissa olevasta Almerían maakunnasta, jossa on niin paljon kasvihuoneita, että se näkyy avaruuteen asti ja siellä laittomasti käytetään Afrikasta pakolaisia työvoimana ja käytännössä he ovat orjia. Aika hirveä tarina. Itse en syttynyt hänen kuvituksilleen, vaikka onkin tehnyt paljon hienoa työtä ja erityisesti tuo Almería keissi oli vaikuttava.
Tortaina meillä oli aamusta pitämässä esityksen Klaus Welp. Hän on tehnyt paljon aktivistista kuvitusta ja paljon kriittistä asiaa. Esimerkiksi politiikkaa kritisoivia asioita ja erilaisia aika kärkkäitä vastamainoksia. Hän haluaisi tehdä enemmän ilmastonmuutosasiaa. Jäi mieleen, miten paljon hän painotti monialaisuutta, koska hän itse oli tehnyt kuvitusta kollaasitekniikalla ja piirtämällä. Lisäksi hän tekee graafista suunnittelua, valokuvaamista ja videointia. En oikein tykkännyt hänen kuvitustyylistä, enkä aiheista, vaikka aika oivaltavaa ja osuvaa settiä osaakin tehdä.
Iltapäivällä teimme vielä vähän lisää taustatutkimusta. Tutkimme sitä, että minkälaisia samanlaisia projekteja olisi tehty tai joitain mitkä olisivat samanhenkisiä. Löysimme, että Amerikassa on jokin firma joka tallentaa vähemmistökulttuurien kulttuuria tai jotain sinnepäin. Lisäksi Ukrainan sotaan liittyen on tehty Ukrainan kulttuurin säilyttämiseen liittyvää. Löysin myös, että Afghanistanin kansallisgalleriassa on tehty restoraatiotyötä Talibaanien aikaisemman hallituskauden aikaisista tuhoista, kun he olivat repineet monia maalattuja ihmisten kuvia. Nyt ne on varmaan uudelleen taas tuhottu. Lisäksi tutkimme todella paljon eri gallerioiden ja museoiden visuaalisia ilmeitä ja logoja. Suomesta, ulkomailta, Arabimaailmasta ja Afganistanista. Mielenkiintoinen löytö oli, että suuri osa oli vain typografisia logoja, vaikka muutama muukin löytyi. Afganistanissa taas ne mitä löytyi, museo ja galleria olivat, että niissä oli myös jokin kansallinen symboli.
Viikko 5
Tiistaina minulta leikattiin kolme viisaudenhammasta pois ja se oli aika raju operaatio, niin en voinut tehdä töitä tai päästä paikalle tiistaina tai keskiviikkona
Torstaina tapasimme aamulla etäyhteydellä ja kävimme läpi, mitä palautetta ja ideoita olimme saaneet väliraportista. Sitten aloimme opettajien antamien materiaalien pohjalta laatimaan loppupresentaation selkärankaa ja runkoa. Saimme tehtyä työtä tehokkaasti ja saimme hyvän pohjan esityksellemme. Iltapäivästä aloimme sitten pohtimaan jatkoa ja sitä millaisia visuaalisia elementtejä teemme. Suunnittelimme että viikonlopun aikana teemme verkkosivujen ja julisteiden ja somepostausten mockuppeja sekä logoa ja jaoimme vastuita.
Perjantaina aloin tutkimaan hieman Figmaa ja kuinka sitä käytetään ja katsoin muutaman tutoriaalin siihen liittyen. Sovimme siis, että voisin luonnostella prototyypin verkkosivusta projektillemme, joten päätin koittaa tehdä sen Figmalla. Hain inspiraatiota moodboardistamme ja olemme paljon puhuneet blur efektien käytöstä joten aloin kokeilemaan blurria joka maalautuisi taideteoksen päälle ja näyttäisi sen nimen, kun hiiri leijuisi sen päällä. Kokeilin tämä tekemistä figmassa ja se oli yllättävän helpoa, joskin jouduin tekemään blurrit photoshopissa ja sitten tallentamaan ne eri kuvina, mikä säätö vei paljon aikaa, mutta mielestäni efektistä tuli ihan hauska. Taideteokset on lainattu netistä vain placeholder tarkoituksiin. Olin tyytyväinen, että sain tehtyä toimivan alustavan prototyyppi-idean verkkosivullemme jonka päälle voimme vielä rakentaa pidemmälle jos haluamme.
Viikko 6
Näimme yhdessä koululla ja tavoitteenamme oli saada hyvin viimeisteltyä projektimme visuaalista ilmettä. Aamupäivästä valitsimme vielä eri logoehdotusten välillä ja päädyimme lopulta yhteen jossa paikallisesta arkkitehtuurista löysimme laattoja jotka inspiroivat logomme muotoa. Etsimme myös pitkään fontteja ja lopulta päädyimme mielestäni todella miellyttävään ja hyvään yhdistelmään Roc Groteskin ja Cartograph CF fonttien yhteistyössä. Olimme tyytyväisiä visuaaliseen ilmeeseen ja iltapäivästä työstimme sen perusteelta sitten erilaisia visuaalisia elementtejä. Minä työstin verkkosivun pohjaa figmassa, kun Annika ja Kim alkoivat työstämään julisteita ja sosiaalisen median mainoksia. Figmassa työskentely on yllättävän helpoa ja intuitiivista ja sillä saa tehtyä todella paljon erilaisia toimintoja havainnolistamaan suunnitelmia. Sain tehtyä erilaista scrollausta ja nappuloita ja vaikka mitä ja erityisen hyödyllisiä olivat figman komponentit. Saimme hyvin töitä tehtyä, mutta joitakin asioita jäi vielä seuraavaan päivään.
Tiistaina vain ahkerasti työstimme koko päivän loppupresentaatiotamme. Kokosimme presentaation pohjan ja valmiiksi suunnittelemamme sisällöt pohjaan ja aloimme sitten vielä viilaamaan niitä, tekstejä ja järjestystä. Laitoimme myös esityksen visuaalisen ilmeen kuntoon. Tapasimme nopeasti vielä Tarjan kanssa ja hän antoi hyviä neuvoja esityksen viimeistelemiseen. Päivä meni todella nopeasti ja tuli hieman kiire ja olimme aika väsyneitä, mutta mielestäni saimme esityksen hyvin kuntoon. Kävimme vielä nopeasti yhdessä esityksen läpi, että mitä sanomme ja kuka sanoo. Loppuillan Kim ja Annika vielä työstivät muutamia visuaaleja jotka he liittivät esitykseen ja heillä meni aika myöhään.
Keskiviikkona oli viimein aika presentoida projektimme. Oma esityksemme meni todella hyvin ja olimme ylpeitä siitä. Saimme hyviä neuvoja Artolta, kuten että kampanjan mainontaan olisi hyvä sisällyttää ihmisiä ja myös että erilaiset gallerioiden takeoverit voisivat olla vielä näkyvämpiä. Lisäksi voisi olla hyödyllistä osallistaa taiteilijoita muistakin maista, niin asia leviäisi paremmin ja saisi enemmän ääntä. Saimme hyvää palautetta siitä, että perustimme esityksen sille, että ilman kulttuuria meillä ei kaytännössä ole mitään ja miten sodissa ja konflikteissa kulttuuri ja taiteet tuhotaan ensin, ettei ihmisillä olisi identiteettiä. Myös Logostamme tykättiin ja olemmekin itse todella onnellisia siitä miten se onnistui. Kaikkien muidenkin ryhmien esitykset olivat todella vakuuttavia ja hienosti asian ytimeen saatuja.
