Viikko 1: Valokuvan teoriaa
Käsittelimme ensimmäisenä päivänä Diane Arbusia: Mielestäni hänen valokuvansa olivat tavallaan hienoja, mutta samalla tavallaan outoja. Diane vaikuttaa oudolta persoonalta enkä pitänyt hänestä, mutten voi kiistää etteivät hänen kuvansa olisi taiteellisesti hienoja.
Kävimme myös läpi kuvan kompositiota ja miten kuvan kuvasuhde ja suunta vaikuttavat esimerkiksi ajankäsitykseen.
Toisena päivänä käsittelimme Nan Goldinia. Itse en pitänyt hänen tuotannosta paljoakaan. Hienoja kuvia, mutten pitänyt hänen aiheistaan ja räväkästä kuvien eroottisuudesta.
Kävimme läpi Aristoteleen perinteisen draaman aikajanaa ja käsitteitä. On mielenkiintoista, miten nämä perusajatukset ovat vielä nykyäänkin lähes jokaisen tarinan pohjalla ja huomasin heti miten monissa elokuvissa tunnistan näitä asioita.
Puhuimme myös Richard Billinghamista. En ollut hänenkään suurin fani. Mielestäni hänen oman perheensä surullisen todellisuuden kuvaaminen oli ahdistavaa. En myöskään pitänyt kuvien väreistä, mutta niiden "likaisuudesta" pidin. En täysin ymmärrä miksi kaikkien näiden käsittelemiemme valokuvaajien on pitänyt käsitellä niin outoja tai ahdistavia asioita ja ottaa ahdistavia kuvia.
Viimeisenä käsittelimme Elina Brotherusta. Katsoimme hänen kirjansa läpi. Mielestäni kirja oli Ihan hieno, mutta omaan makuun liikaa kärsimystä ja ahdistavaa taas kerran.
Lopussa käsittelimme eri objektiivien polttovälejä. Minulle ei tullut mitään uutta, mutta kiva kuulla Velin tarinoita ja kommentteja.
Taiton historiaa:
Kolmantena päivänä puhuimme taiton historiasta. Itseäni on aina kiehtonut keskiaikaiset ja vanhat kirjat jotka on kunnolla käsin sidottu ja tehty. Tykkään niiden estetiikasta ja siitä miten ne ovat sekä visuaalisia, että fyysisiä objekteja. Itseäni kiinnostaisi joskus tehdä pieni keskiaikaistyylinen nahkakansilla sidottu kirja.
Itsestäni tuntuu että voisin samaistua bauhausin kanssa ja modernistien kanssa. Dadaismista ja De stijlistä en esityksen perusteella näyttänyt tykkäävän ollenkaan. Myös osasta konstruktivismistä tykkään, mutta esimerkiksi niiden kuvakollaasit eivät ehkä ole täysin minun mieleeni. En myöskään pidä yhtään David Carsonin tyylistä. Mielestäni se on sekavaa ja levotonta, ei yhtään tyylikästä.
Lopputunnin puhuimme haastattelemisesta ja Johanna jakoi neuvoja siihen. Teimme myös leikkimielisen tehtävän jossa haastattelimme kaveria. Pidin siitä ja random kysymyksilläkin sai hyvin keskustelua aikaiseksi ja oppi paljon toisesta.
Viikko 2: lisää teoriaa ja käytäntöä
Valokuvakirjan rakenne: Kävimme läpi erilaisia kirjan rakenteita ja tarinankerrontatapoja.
Mielenkiintoinen idea varioida aikaa että näkee ajan kulun. Ja muutenkin variaatio on hauska idea, tykkään!
Mielestäni rytminen rakenne on vaikea konsepti ja vaikea toteuttaa hyvin, mutta jos sen toteuttaa hyvin, niin se voi olla hieno. Ei silti ehkä minun lempparini.
Kävimme läpi kuvaristi-tehtävämme. Mielenkiintoista miten jotkut kuvat voi tulkita monella tavalla ja toiset pääosin vain yhdellä. Tein oman kuvaristini nopeasti ja se on aika helposti tulkittava, vasemmalla huono ja raskas menneisyys, oikealla toiveikas tulevaisuus ja vapaus, mutta myös mahdollinen kuolema tai taivas. Säädin kuvat samansävyisiksi ja olen esteettisesti tyytyväinen tehtävääni.
Lopuksi käsittelimme Studiokuvausta ja valotusta.
Viikon viimeisinä päivinä olimme studiossa ottamassa valokuvia haastateltavan henkilömme tärkeästä esineestä. Pidin studiokuvauksesta paljon. Oli hauskaa yhdessä kokeilla eri valotuksia ja asetelmia ja asetuksia. Teimme paljon yhteistyötä ja meillä oli hauskaa. Aika kulki yllättävän nopeasti. En ole ennen kuvannut studiossa ja pidin siitä että pääsimme oppimaan.
Otin kuvat henkilöstäni lauantaina ja pidin myös haastattelun. Haastattelu meni hyvin. Myös kuvaaminen sujui hyvin, vaikka jännitin sitä etukäteen aika paljonkin. Henkilöni oli valinnut kuvauspaikaksi Oodin kirjaston ja sen jälkeen menimme baanan alkuun, jossa oli hieman graffiteja. Olin aika tyytyväinen kuviini ja luulen että niitä tuli aika lailla sopiva määrä erilaisia.
Viikko 3
Haastattelun kirjoittaminen oli vaikeaa ja en sitten pidä kirjoittamisesta yhtään. Olin tyytyväinen haastattelusta ja olisin halunnut laittaa sen kokonaan julkaisuun kysymys vastaus muodossa, mutta siitä tuli aivan liian pitkä. Haastattelu piti siis lyhentää, enkä heti keksinyt, miten tekisin sen. Tuskailin jonkin aikaa ja lopulta keksin miten sen tein ja olin aika tyytyväinen lopputulokseen. Silti haastattelustas tuli pikemminkin kertomus kuin haastattelu, koska minusta tuntuu että tiivistelmän ja suorien kysymys-vastaus kohtien sekoittaminen tuntuisi oudolta.
Tiistaina käsittelimme kuvia. Olen käsitellyt paljon kuvia itse ja tämä oli aika tuttua, mutta opin myös uusia asioita. Olin aika tyytyväinen kuviini ja oli kiva nähdä myös muiden kuvia
Keskiviikkona Juha Markula esitteli meille erilaisia kirjasidoksia ja erilaisia kirjatyyppejä ja kertoi meille paljon käytännön asioita kirjan rakenteesta ja suunnittelemisesta. teimme myös kirja-analyysin, jossa analysoimme kirjoja ja sitä miten e oli tehty. Pidin päivästä ja kuten olen aikaisemminkin maininnut, olen hyvin kiinnostunut kirjansidonnasta. Jotenkin käsin tehty fyysinen objekti johon voi tallettaa visuaalista muotoilua, eli kirja, on niin hieno asia. Ja vielä hienompaa on, kun kirjan voi tehdä itse. Sain niin paljon erilaisia ideoita kirjoista joita voisin tehdä.
Pidin erityisen paljon meille näytetystä mustasta valokuvakirjasta, joka oli sidottu avoselkänä, mutta siinä oli paksut kannet ja kangas suojaamassa avoselkää. Oli myös hienoa, miten Juha selitti meille kaikki termit ja työvaiheet kirjan tekemisessä.
Torstaina katsoimme dokumentin painamisen ja suunnittelun historiasta. Oli mielenkiintoista oppia, miten paljon teknistä osaamista ja yksinkertaisesti lihastyötä ja toistoa suunnittelijan työhön kuului. Hirveän työlästä kaikki on silloin ollut. Oli kivaa nähdä, miten painaminen kehittyi kohopainosta valokuvan kautta digipainoon. Opin uusia asioita ja tykkäsin dokumentista. Iltapäivällä Penni kertoi meille lehtisuunnittelusta ja teimme pienen lehti-analyysin ryhmässä. Lisäksi meillä kävi vierailijoina Tino Nyman ja Aava Eronen. En ole ehkä ihan heidän työnsä suurin fani, varsinkaan en pitänyt rivosta. Fewin romaninumero on kyllä hieno ja pidin siitä.
Rupesin laittamaan käsiteltyjä kuviani vain tyhjään Indesign tiedostoon ja testailemaan niiden sijoittelua. Minulla oli jo muutama kuva, joita olin suunnitellut jo laittavani yhteen päässäni ja ne toimivat todella hyvin mielestäni paperilla. Oli jotenkin helpottavaa ja tyydyttävää laittaa kuvia tiedostoon, kun näki miten ne eivätkään olleet hirveitä, vaan ehkä jopa aika hienoja. Oli kiva myös nähdä, miten hyvin ne sopisivat julkaisuun omasta mielestäni ja innostuin vielä enemmän julkaisun tekemisestä.
Viikko 4 Taitto
Vinkkejä Painotuotteen taittoon ja sommitteluun. Voi luoda myös vaakasuuntaista erottelua, mahdollista tehdä modulaarinen gridi, esimerkiksi 2 x 2 ruudukko, siitä voi yhdistellä eri muotoja myöhemmin. Vinkejä tekstipalstan kokoon: leveys vähintään 30 merkkiä, ihanne 60 merkkiä, korkeintaan 90 merkkiä.
Tämän jälkeen tällä viikolla aloitimme taiton tekemisen ja siihen meni kaikki aika. Aluksi tuntui hieman vaikealta keksiä punaista lankaa, miten loisin tarinan kuvillani, mutta pikkuhiljaa kuvia siirtelemällä ja pohtimalla, niille alkoi syntyä hyvä järjestys ja sivukartta. Koska henkilö jota haastattelin on tyyliltään välillä räväkkä, halusin itsekin hieman kokeilla räväkämpää tyyliä, kuin yleensä tekisin. Valitsin väreiksi oranssinkeltaisen ja violetin, sillä ne olivat Emmin lempivärit ja ne sopivat hyvin kuvieni värimaailmaan. Olen hyvin tyytyväinen kuvieni värimaailmaan yleensäkin ja ne toimivat julkaisussa mielestäni hyvin osana kokonaisuutta.
Eli taittoni suunnitteleminen meni suunnilleen näin: Ensin laitoin kuvat sivuille tarinan kannalta sopivaan järjestykseen. Sitten katsoin kuvien kokoja ja sijoittelua. Seuraavaksi pohdin mitä kirjaintyyppejä ja millaista typografiaa haluaisin, testasin fontin kokoa ja muita ominaisuuksia ja tein testiprinttejä. Sitten suunnittelin gridin ja aloin laittamaan elementtejä sen mukaan. Viimeistelin tekstini ja jaoin sen eri sivuille. Lopuksi tein rivirekisterin ja viilasin typografiaa, sekä muita elementtejä niin että ne kaikki olivat rivirekisterissä.
Fontin valitseminen oli yllättävän haastavaa. Aluksi ajattelin että leipäteksti olisi klassinen kirjaseriffi, kuten Baskerville ja otsikko jokin räväkkä trendikäs displayfontti. Tein kanteen omasta mielestäni hienolla idealla vähän kuin graffitityylisen otsikon. Palautteena kuitenkin kehoitettiin miettimään sitä uudestaan, jonka kanssa olen nyt samaa mieltä ja tyytyväinen että muutin kannen täysin. Palautteen ja neuvojen ja oman pohdinnan, sekä fonttien selailun jälkeen päädyin muuttamaan koko onttisuunnitelmaa täysin. Yhdessä vaiheessa leipäteksti oli futuraa, mutta löysin kuvatekstiin kivan typewriter kirjoituskoneen tyylisen fontin, johon ihastuin ja jolla päätinkin tehdä kaikki julkaisun tekstit. Lopulta löysin saman tyylisen fontin, joka sopi paremmin otsikkoon ja kirjan kanteen, jota sitten käytin niissä.
Sain taiton hyvin valmiiseen vaiheeseen yllättävän nopeasti. Loppuaika olikin sitten pientä viilausta ja tarkistelua, johon kuitenkin käytin yllättävän paljon aikaa. Olen lopputulokseen tyytyväinen ja mielestäni onnistuin hyvin. Alun pienten vaikeuksien jälkeen nautin taittamisesta ja se oli mielestäni kivaa ja tyydyttävää.
Viikko 5
Tiistaina käsittelimme koko päivän rennolla otteella, kuinka Indesignilla voi tehdä myös sähköisiä julkaisuja. Opimme ihan hauskoja juttuja, kuinka tehdä julkaisusta interaktiivinen, esimerkiksi painikkeilla ja animaatioilla. Lopuksi teimme tehtävän, jossa meidän tuli yhdistää noita ominaisuuksia suunnittelemaamme painojulkaisuun ja tehdä siitä digiversio. Lähdin aika pienillä odotuksilla ja rennolla otteella tekemään, mutta omasta mielestäni lopputuloksesta tuli yllättävän toimiva. Kaikki lisätyt elementit sopivat julkaisuun ja toimivat hyvin.
https://indd.adobe.com/view/83057670-a824-468f-81f5-1b24bcd686f1
Torstaina meillä oli vierailupäivä. Kävimme ensin päivälehden museossa. opimme sanavapaudesta ja helsingin sanomien historiasta. Opin myös että oma syntymäpäiväni on kansallinen lenkkipäivä, eli HK:n sinisen syntymäpäivä, kun luin Helsingin sanomia omana syntymäpäivänäni. Saime myös kierroksen painokoneiden historiasta. Kohopaino oli jo tuttua väline: Typografia kurssilta, mutta erityisesti kone joka sulattaa rivit lyijystä, sekä offset painokone ja sen toiminnan oppiminen oli hyvin mielenkiintoista. Pidin vierailusta hyvin paljon. Nyt näki livenä laitteita joista oli vain kuullut luennolla. Sitten vierailimme kansalliskirjastossa katsomassa vuoden kauneimpien kirjojen näyttelyä. Pidin hyvin paljon kirjastosta ja sen arkkitehtuurista ja suurista halleista. Sain myös inspiraatiota selaamalla vanhoja kuluneita kirjoja ja tutkimalla niiden materiaaleja. Viimeisenä vierailimme Dog designissa. Siellä oli kivaa, mutta päivä alkoi jo vähän väsyttää ja keskittyminen herpaantua. Tykkäsin koko päivästä kuitenkin hyvin paljon, lisää tällaista!
Perjantaina aloitimme sitten kirjansidonnan. Oli kiva päästä taas grafiikanpajalle. Kaikki jännittivät, miltä printtimme näyttävät, kun meitä oli peloiteltu, että värit saattavat tummua,mutta itse olin todella positiivisesti yllättynyt. Kuvat eivät olleet liian tummia ja värit olivat todella miellyttävät ja kohdallaan. Luulen että kuvat olivat sopivan kirkkaita, koska olin kiinnittänyt huomiota histogrammiin ja siihen että siinä näytti kaikki olevan kohdallaan kuvia muokattaessa. Aluksi taitoimme papereita ja sitten aloimme pikku hiljaa sitomaan. Opimme uuden tavan sitoa, joka oli mielenkiintoinen. Lopuksi liiimasimme selän ja se jäi paineeseen kuivumaan viikonlopun ylitse. Ainut miinus oli se, että puristimia oli rajoitettu määrä ja osa joutui odottamaan ja jäi jälkeen ja siitä syntyi pieni sekasotku. Onneksi saimme kolme puristinta lisää.
Viikko 6
Maanantaina jatkoimme kirjansitomista. Kirjani selästä tuli todella siisti ja tasainen. Seuraavaksi sitten liimasimme esilehtipaperit kohdalleen ja selän nauhat kiinni esilehtipapereihin. Sitten leikkasimme kirjoistamme ylimääräiset pois ja kirja alkoi jo vaikuttamaan kirjalta. Oli todella hienoa ja tyydyttävää nähdä, miten sivut näyttivät paremmilta ilman valkoisia reunoja. Olin pitkään miettinyt, että olisin halunnut päällystää pahvikannet kankaalla, jotta ne olisivat näyttäneet viimeistellymmiltä, mutta Juha kehoitti ehkä olemaan tekemättä sitä, sillä liima saattaisi taivuttaa kansia. Päätin siis että en tekisi sitä, eikä se haitannut hirveästi, sillä varastosta ei oikein löytynyt kangasta joka olisi mielestäni sopinut kirjaan hyvin. Leikkasimme siis kannet ja sitten suojapaperin. Kanteni olivat jostakin syystä yhden millin eri kokoiset, joka näkyi liimauksen jälkeen. Sain onneksi trimmattua ne lähes samankokoisiksi. Suojapaperin taitteleminen oli myös hieman haastavaa. Teimme tässä samaan aikaan haastateltavan vihkoa. Sen tekeminen menikin jo nopeasti. Myös sitominen meni nopeasti Väline: kuva kurssilta opittujen asioiden jälkeen. Sain selkään lainaksi Emilialta keltaista lankaa joka sopi hyvin vihkoon. Lopussa kun kirja oli valmis käärittynä suojapaperiin, se näytti hyvin ammattimaiselta ja valmiilta laadukkaalta kirjalta. Se tuntui todella hyvältä ja kaikki ihmettelimme, että mekö olimme saaneet aikaan niin hienon ja valmiilta tuntuvan asian. Kirja näytti ihan siltä, että sen olisi voinut nähdä kaupan hyllyllä. Tuntui siltä että olisi saavuttanut jotakin ja olin todella tyytyväinen.
Tämän jälkeen aloitimme viimeisen projektin eli zinen tekemisen. Puhuimme aluksi zinen historiasta ja määritelmästä. Meille tuli myös erään online zinen, zeldan tekijä käymään. Sitten aloitimme omien zinejemme tekemisen. Aluksi tuntui että ei tulisi mitään ideoita. Idea alkoi muotoutumaan kun pohdin, että Emmi on hyvä kirjoittamaan ja pitää siitä, mutta minä en. Tykkään kuitenkin kirjoista ja kirjaimista ja kuvasimme Emmin kuvia kirjastossa, joten päätin että voisin tehdä zineni näiden aiheiden pohjalta. Keksin, että kuvaan ärsytystäni kirjoittamiseen kirjoittamalla zinen aseemisella kirjoituksella. Pohdin, että suomennanko tekstit myös pienellä suomeksi, mutta päädyin tekemään koko zinen keksimälläni kirjoituksella. Zine lähti pikkuhiljaa hyvin käyntiin ja päätin piirtää kuvituksia kirjoista ja kirjojen eri sidoksista.
Viikonloppuna minulla oli todella paljon tekemistä, mukaan lukien ruotsin koe, joten en ehtinyt tekemään zineä yhtään. Väänsin loput zinestä maanantaina ennen painopäivää. Tuntuu että lopussa oli jo vähän innostus taittamista kohtaan laskussa joten toisen värin implementointi jäi hieman vaiheeseen ja vähälle. Tein toisen värin melkein kokonaan vasta painopäivän aamuna odottaessani omaa vuoroa. Olen kuitenkin muuten tyytyväinen lopputulokseen. Pidän erityisesti aseemisesta kirjoituksesta ja kuvituksistani. Zinestä tulee hieman japanilaisfiilis osittain aseemisen kirjoituksen pienen samannäköisyyden kirjoitusmerkkien kanssa, mutta pidän siitä. Ehkä ainut toive tämän asian suhteen on että olisi ollut hieman enemmän aikaa varattu, mutta toisaalta kurssin loppupuolessa alkaa energiat ja keskittyminenkin olemaan vähissä, niin ehkä lyhyt aika on siksi hyvä.
Itse painopäivä sujui niin, että aluksi oli yhteinen johdanto ja katsoimme, kuinka risoprinttteri toimii. Odotimme vuoroamme printata ja teimme samalla zinejä valmiiksi ja kirjoitimme opiskelupäiväkirjaa. Risoprintteri on jännä laite ja tekee ihan kivaa jälkeä.
