Ti 23.4.
Alettiin ideoimaan ja muodostamaan ryhmiä. Itseäni puhutteli hieman kartan tai pelin tekeminen, kasvit ja luonto, dokumentointi ja julkaisun tekeminen ja valokuvaaminen. Päädyin lopulta ideoimaan tuota dokumentaarisuutta ja mitä siihen voisi tehdä. Itse ajattelin että olisi hauska dokumentoida Lapinlahden lähteen uniikkia estetiikaa valokuvaamisen avulla ja tehdä siitä julkaisu. Ideoimme yhdessä, että olisi kiva omalla tavalla dokumentoida Lapinlahden lähdettä ja sitten luoda siitä julkaisu. Tekniikoita voisi olla esimerkiksi filmikuvaaminen tai syanotypia. Ja mietimme että voisi tehdä julkaisun yhdessä, mutta yksin, että työskentelisimme aika paljon yksin, mutta voisimme jakaa materiaaleja muille joita he voivat hyödyntää. Tuli ihan kivoja ideoita ja tämä projekti voisi kiinnostaa itseäni. Toisaalta muista ideoista joita esitettiin, itseäni kiinnosti myös paljon pizzauunin tekeminen.
Pe 26.4.
Näimme esitykset viime vuoden kurssilaisten projekteista “reikä seinässä” ja “kasvien ystävät”. Esitykset olivat kivoja koska ne näyttivät ja antoivat ideoita miten projekteja voisi toteuttaa ja että voi tosiaan hieman irrotella ja tutustua uusiin ihmisiin. Vuosi sitten mua jo puhutteli kasvien ystävät ja olisin halunnut myös olla siinä mukana, mutta en silloin päässyt kurssille. Varmaan tuo vaikuttaa myös omiin tämän vuoden ideoihin. Toisaalta se voi olla myös huono juttu että olen siihen kiinnittynyt, mutta tavoittteeni kurssille on ottaa aika iisisti, koska samaan aikaan minulla on vielä käynnissä 3 kurssia ja kandityön esitteleminen.
Ti 30.4.
Pidimme esityksen ryhmämme ideasta, joka on muotoutunut muotoon, että jokainen dokumentoi jotakin lapinlahden ympäristöstä ja vuoropuhelua sen kanssa. Kun kävin Lapinlahden lähteellä vuosi sitten liikkeellä taiteen kanssa kurssilla, ihastuin sairaalan vanhaan fiilikseen ja siihen miten siellä oli paljon huonekasveja ja miten ne kasvoivat siellä vanhassa, hieman rapistuvassa, ympäristössä. Oma ideani on keskittyä huonekasveihin ja valokuvata niitä ja dokumentoida niitä ja pyrkiä luomaan niiden kanssa vuoropuhelua. Lopullinen teos on julkaisu jossa on valokuvia ja haluaisin myös jollakin tavalla tai toisella pyrkiä saamaan kasveista jotakin värinää tai ääntä tai puhetta tai aaltoa, jota voisin sisällyttää julkaisuun tekstinä tai kuvana.
Ke 8.5.
Oli kivaa, että on vähän budjettia, että voi kuvata filmille. Kävin ostamassa rullan. Budjetissa suunnittelin että kuvaisin kaksi rullaa, mutta en ole ihan varma ehdinkö, koska haluan skannata kuvat itse ja editoida negatiivista positiiviksi, niin se vie tosi paljon aikaa niin en tiedä haluanko kuvata siksi toista rullaa filmiä, kuvaan varmaan diginä lisää kuvia. Mutta kokeilin itselle uutta filmiä, Mira Color 400, näyttäisi siltä, että siinä on aika vahva halaatio efekti, mikä näytti kivalta, mutta odotan että millaisia kuvista tulee. Menin Lapinlahteen ja kiertelin ympäriinsä sairaalaa ja haahuilin. Keskityin kuvaamaan huonekasveja, joita minun on tarkoitus dokumentoida ja luoda vuoropuhelua niiden kanssa lopullisessa julkaisussa. Sairaalassa on tosi paljon mielenkiintoisia kasveja ja se on uniikki ympäristö ja ihanasti tulee ikkunoista valoa, niin oli kiva seikkailla ja kuvailla. Parhaita poimintoja oli eräs kulma, jossa kasvit ympäröivät huonekaluryhmää ja yläkerroksessa oleva kattoikkunasta tuleva valo. 36 Kuvaa tuli nopeasti luvattua ja odotan mielenkiinnolla mitä niistä tulee.
Pe 10.5.
Keskustelusta Pennin kanssa jäi idea, että julkaisujen ei tarvitse välttämättä olla perinteisiä printtijulkaisuja. Aloin pohtimaan, jos tekisin julkaisun nettiin verkkosivuja, mutta en ole ihan varma, koska fyysinen pikkujulkaisukin olisi kiva. Pitää pohtia tätä vielä lisää.
Ti 14.5.
Otin luennon jälkeen Lapinlahdessa lisää kuvia, tällä kertaa diginä. Pohdin jos kuvaisin myös ulkokasveja, mutta ajattelin, että keskityn vain sisäkasveihin. Kasvit voisivat toimia kaukaisesti vertauksena ihmisistä. Kasvit ovat vähän vaihtelevassa kunnossa ja erilaisia ja eri tilanteissa. Osa on sairaana ja osa on vahingoittunut. Tämä voisi olla kasvien sairaala myös. Koska kasvit on sijoitettu suurimman osan ajasta ikkunalaudalle, tulee ehkä sellainen tunnelma, että ne haluaisivat ulos. Että ne olisivat kuin vankina täällä. Tämä voisi heijastaa potilaisiin, tai siihen, miten voi mieli pitää vankina. Ne katsovat ulos ja otin myös kuvia, jossa kuvasin kasveja ikkunan läpi ulkoa sisälle päin. Tällä voisi saada mielenkiintoisen kontrastin aikaan. Pitää pohtia tätä. Noin saisi mielenterveyden mukana tähän. Toisaalta en haluaisi, että julkaisusta tulee synkkä, vaan pikemminkin toiveikas, koska siinä on valo aika syvästi myös läsnä..
Ke 15.5.
Päätin, että en halua ostaa negatiivien skannauksia, vaan haluan tehdä sen itse. Olen jo jonkin verran kokeillut sitä aikaisemmin, koska siinä säästää rahaa ja lopputuloksesta saa juuri sellaisen mitä haluaa. Tosin mulla on ollut usein ongelma, että en saa lopputuloksesta sellaista mitä haluaisin, vaan värit on vähän pielessä ja filmilabissa skannatut kuvat näyttää paremmalta. Mutta haluan oppia miten se tehdään ja kokeilla ja siksi valitsin skannata kuvat itse. Olen kehittänyt tekniikan photoshopissa, jonka sitten nauhoittanut photoshop actioniksi, jonka voi toistaa uudestaan, niin pystyn sen tekemään jokaiseen kuvaan ja sitten hienosäätämään. Käytännössä se tarkoittaa, että negatiivista otetaan reunasta valoittumattoman alueen punertava väri ja se laitetaan difference blending modella kuvan päälle. Tämä muuttaa kuvan positiiviksi. Sitten curves layerilla otetaan auto mode ja laitetaan paranna kanavakohtaista kontrastia. Sitten asetetaan mustat ja valkeat pisteet ja tehdään värikorjauksia, kuten usein pitää poistaa sinistä ja säätää puna-viher tasapainoa. Viimeistelynä laitan camera raw filtterillä terävöitystä ja poistan värikohinaa, jota skanneri tuo kuvaan.
Yllätykseksi pitää sanoa, että olen tällä kertaa tosi tyytyväine filmikuviin ja ne onnistui mielestäni tosi hyvin. Värit on kohdallaan ja miellyttää itseäni ja olen kerrankin tyytyväinen kuvien väriin. Eli oppimiskokemuksena tämä oli hedelmällinen. Skannaaminen ja editoiminen tosin vei tosi paljon aikaa
Pe 17.5.
Olen paljon pohtinut sitä, mitä aioin, että jotenkin saisin kasveista ääntä tai värähtelyä ulos ja siitä ehkä jotain kuvaajaa tai tekstiä julkaisuun tekstiksi. Vaikka se olisi hieno juttu, niin luulen että en oikein sitä tässä aikataulussa onnistu tekemään. Olen siksi yrittänyt löytää vaihtoehtoisia tapoja miten saisin tekstiä julkaisuun. Ideoita oli tosiaan runot tai aseeminen teksti, mutta sitten en halua olla liian samanlainen kuin viime vuoden kurssin julkaisut tai muut meidän ryhmäläiset. Yksi idea mitä voisi jatkaa pidemmälle on se, että tutkisi ja kuvaisi tekstillä sitä, miten eri aineet ja yhdisteet liikkuu kasvissa, kuten esim sokerit ja vesi ja ravinteet jne, mutta en sitten tiiä sopiiko se tähän julkaisun henkeen.
Iltapäivällä tavattiin ryhmänä Opettajien kanssa ja sain siitä ihan hyviä ideoita, joita pohtia eteenpäin. Ehkä eniten jäi mieleen se, että onko julkaisun pakko olla, että siinä on tekstiä, vai olisiko se vain valokuvakirja. Tai sitten ehkä jos kokeilisin sitä ideaa aineista ja yhdisteistä kasveissa. Myös Penni esitti ajatuksen haitarikirjasta, mitä voisi miettiä.
Ma 20.5.
Katsoin varaukset kuntoon Printlabin kanssa ja aloin pohtimaan taittoa. Pohdin pelkän kuvakirjan konseptia, mutta ehkä se olisi mielestäni liian plain, varsinkin kun kuvissa ei ehkä ole paljoa vaihtelevuutta ja haluaisin ehkä muitakin elementtejä siihen. Pohdin värejä vähän ja eri fontteja, mutta ei ihan natsannut. Aloin kokeilemaan ideaa molekyyleistä ja etsin pari kasvissa esiintyvää molekyyliä netistä ja kokeilin niillä. Mielestäni siinä voisi olla potentiaalia. Löysin myös tieteellisiä artikkeleja, että kasvit tosiaan viestii erilaisilla molekyyleillä ilman välityksellä, kuten esim. jos jotain kasvia vahingoitetaan, se erittää jotain yhdistettä, jota myös muut jonkin matkan päässä olevat kasvit aistivat. Eli molekyylit voisivat olla ihan hyvä keino esittää kasvien välistä vuoropuhelua. Huomasin, että kaikki molekyylien kaavojen SVG tiedostot on täysin vapaita käyttää kun lataa Wikipediasta. Mietin myös, että tämä on tavallaan aseemista kirjoitusta ja kuvastaa aika hyvin mitä kasvien kieli voisi olla. Kokeilin vähän pidemmälle ja etsin juuri molekyylejä jotka voisivat liittyä kasveihin. Luulen että menen nyt tällä idealla eteenpäin, vaikka ehkä se voi olla jonkun tutkijan mielestä vähän lapsellista ja ei korrektia, enkä tässä ajassa saa mitenkään tieteellisesti korrektia tästä, mutta haluan kokeilla tätä ideaa.
Ti 21.5. - Pe 24.5.
Tällä viikolla tehtävänä oli saada kirjan taitto valmiiksi. Keräsin kaikki kuvat, joita haluaisin käyttää julkaisussa ja aloin järjestelemään niitä ryhmiin ja pareiksi ja pohtimaan miten järjestelisin niitä. Keräsin myös netistä erilaisien yhdisteiden molekyylien kaavapiirroksia, joita tulisin käyttämään tekstinä julkaisussa. Sitten skaalasin kaikki molekyylit niin, että ne ovat keskenään oikean kokoisia ja pohdin mikä olisi hyvä tekstin koko julkaisulle. Sitten järjestelin kuvat järjestykseeen ja aloin muotoilemaan molekyyleistä erilaisia sommitelmia tai tekstejä. Laitoin niitä myös kuultopaperisille sivuille, jolloin ne vielä enemmän muistuttavat vähän molekyylejä, jotka liikkuisivat kasvin solukoissa tai lehdissä. Sommitelmia oli hieman raskasta tehdä, mutta tavallaan myös hauskaa. Sitten lopussa vielä vähän järjestelin sivuja uusiksi. Pyrin saamaan julkaisuun jonkinlaisen matkan tunteen tai draaman kaaren.
Kun jukaisu oli valmis, täytyi vielä tehdä erillinen printtitiedosto. Siinä oli taas miettimistä, että miten sivut pitää järjestää, että ne tulevat oikeille kohdille. Sivuihin piti myös lisätä varaa selkään japanilaiselle taitokselle. Koska halusin, että lopullinen sivukoko on silti vielä a6 kokonen, niin kirjasta tuli leveämpi kuin a6, jotta sidos mahtuisi selkäpuolelle. Tein erillisen InDesign tiedoston, johon linkkasin valmiin taittotiedoston sivut ja sitten järjestelin ne a4 kokoisille sivuille niin, että sain selän mahtumaan ja merkkasin taitto ja leikkuumerkit tiedostoon. Kuultopaperille tulostettavat sivut täytyi myös erottaa omaan tiedostoonsa.
Ma 27.5.
Tänään oli printtauspäivä. Säädin muutaman asian kuntoon tiedostossa ja sitten tulostin sivut printlabissa. Minulle oli epävarmaa että voiko printlabin self servicessä tulostaa kaksipuoleisia sivuja. Kun kysyin, niin sanottiin, että periaatteessa joo, mutta että siihen ei saa sitten tukea. Lisäksi piti ostaa omat paperit, koska printlabin paperit ei sovellus siihen ja olisi olleet muutenkin liian paksuja kirjaani. Kävin siis ostamassa aaltopahvista paperia, joka sopii mustesuihkutulostamiseen. olisin halunnut kiiltävää, mutta heillä ei ollut kiiltävää kaksipuoleista joka olisi sopinut siihen. Päädyin sitten 100g kierrätyspaperiin. Kun tulostin, niin aluksi ajattelin, että ei tästä tule mitään, mutta kun sain valittua oikean paperin tulostimen asetuksista, niin se alkoi lopulta sujumaan kaksiouoleisenakin tulostus. Kierrätyspaperille tulostaessa värit onnistuneet juuri kuten olisi halunnut, koska se on niin matta ja väreistä tuli vähän haaleat. Mutta se silti sopii kirjan kasvipohjaiseen teemaan ihan kivasti, koska paperi on kierrätettyä ja kirjankin sivunumerot kuvastaa selluloosamolekyylin palasta ja filmikuvatkin on vähän haalistuneita, niin ihan kivasti se toimii. Printtasin myös kuultopaperille tekstit, mutta tein ne koulun perustulostimilla ja ne onnistuivat hyvin.
Ti 28.5.
Kirjan leikkaamisessa ja sitomisessa oli hieman pohtimista ja laskemista. Koska printalbin tulostimet ei olleet parhaita kaksipuoleisessa tulostamisessa, ei sivujen kohdistus ollut ihan täydellinen ja siksi leikkaaminen oli vähän haastavaa. Koska kirjassa oli kuultopaperia ja jos sen halusi vain tietyille sivuille, se määritteli, että sidonnaksi tulisi aika varmasti japanilainen sidos, jotta sivut saisi yksitellen kirjaan, eikä kuultopaperi sitten tulisi vääriin kohtiin julkaisua. Halusin kuitenkin tehdä japanilaisesta sidoksesta hieman uniikin ja kokeilla vähän erilaisia sitomistapoja. Halusin myös tasata kaikki reunat selkää lukuun ottamatta vasta aivan lopussa, joten toteutin japanilaisen sidoksen vain selkään, enkä niin että se menee myös ylä ja alareunan yli. Reiät sain tehtyä hyvin porakoneella ja 2mm terällä. Niistä tuli tosi siistit ja sitominen onnistui myös hyvin. Tein sabluunan jonka perusteella porasin reiät ja sitten sidoin. Sidonnan kuvio heijastaa kannessa olevaa klorofylli-molekyylin muotoa. Tein kanteen kuvion painamalla sen mallikuvan läpi viiva viivalta ruuvimeisselin kärjellä. Sen jälkeen vielä vahvistin kuviota. Sain myös kannen jatkumaan selän ympäri takakanteen, jolloin se ympäröi kirjan. Lopuksi kävin grafiikan pajalla leikkaamassa kirjan muotoon. Siinä vähän huoletti, että murskaako leikkuri selkää, mutta se onnistui hyvin, eikä haitannut. Näin kaikista sivuista tuli tosi tarkat. Olen tosi tyytyväinen valmiisiin kirjoihin ja niistä tuli sellaisia, kuin olin visioinutkin.
Ke 29.5.
Tapasimmme Lapinlahdessa ja kirjoitimme yhdessä ryhmäkohtaisen raportin. Pystytimme myös oman näyttelymme ja järjestelimme huoneen valmiiksi. Saimme tilasta ihan kivan. Oman julkaisuni laitoin ikkunalaudalle kasvien sekaan. Päätimme myös tehdä jokaiselle ryhmän jäsenelle nimilapun joka esittelee työn ja niin yhdistää ne toisiinsa yhden ryhmän teoksiksi.
Loppupohdintaa
Olen tyytyväinen kurssiin ja siihen, mitä sain aikaan. Mielestäni oli kivaa, että saimme ryhmänä tehdä jokainen vähän omaa juttuamme, mutta silti välillä saimme toisilta ryhmän jäseniltä hyödyllisiä mielipiteitä tai palautetta. Kurssista oli hyötyä, koska sain vahvistettua omaa filminskannausprosessiani ja julkaisun pohtiminen ja taittaminen on aina hyvää harjoitusta. Oli myös kiva kokeilla vähän uutta esimerkiksi tuota molekyylien käyttämistä tekstinä. Olen halunnut tehdä pitkään pikku kirjasen, joten sekin tavoite täyttyi. Olen tyytyväinen lopputulokseeni ja kurssilla tekemääni työhön. Vaikka tavoitteeni oli sulauttaa työmääräni muiden kurssien kanssa sopivan kokoiseksi kokonaisuudeksi, sain omasta mielestäni paljon työtä aikaan rasittamatta itseäni liikaa.
